Jos kirjapainotaito keksittäisi tänään, se aiheuttaisi valtavan kohun.

"Seuraava miljardibisnes löytynyt", hehkuttaisi Forbes. "Uusi moderni tapa kuluttaa sisältöä mullistaa maailmaa", julistaisi Time. "Startup-kellareissa raksuttaa tietokoneiden sijaan salaperäiset painokoneet", kertoisi HS.

Äänen, kosketusnäytön ja elektroniikan syrjäyttäisi tuo omituinen mutta uhmakkaan käytännöllinen uutuus: painettu kirja.

Ihmiset hämmästelisivät sen nerokkuutta.

Katsokaa: se ei värise, soi, piippaa eikä mene jumiin kesken lukemisen! Sitä ei tarvitse ladata, koska siinä ei ole edes akkua! Sen voi jättää aurinkoon ilman pelkoa ylikuumenemisesta, siinä ei ole ärsyttävää kohdennettua mainontaa ja silti se mahtuu kännykän tavoin käsilaukkuun!

Joku kävi oveni takana ainoastaan sen vuoksi, että saisin tämän käteeni!

Aamuisin ihmiset saisivat aivan uudenlaisen, aisteja täynnä olevan elämyksen. Mediatalot alkaisivat painaa sanomalehtiä paperille. Valtavan suosion vuoksi valtio kehittäisi järjestelmän, jossa posteljooneiksi kutsut ihmiset toisivat sanomalehden jokaiselle kotiovelle aamutuimaan.

Kahvinkeittimen poristessa ihmiset nostaisivat eteisen lattialta paksun lehden ja häkeltyisivät kaikesta.

Miten henkilökohtaista! Joku kävi oveni takana ainoastaan sen vuoksi, että saisin tämän käteeni! Painomuste tuoksuisi, sivut kahisisivat ja aiheet vaihtuisivat vaivattomasti yhdellä käden liikkeellä. Paikallisuutiset olisivat aamupalan vieressä konkreettisina, minua varten painettuina, eivätkä missään bittiavaruudessa tekoälypurskeina ja algoritmien valkkaamina.

Miten uusi, aistillinen ja haptinen kokemus! Ihmiset hypistelisivät sivuja, eikä yksikään botti tulisi kysymään kesken aamupalan, että "hyväksytkö evästeet", "haluatko osallistua kyselyyn" tai saatikka "haluaisitko auttaa meitä kehittämään uutisten lukemisesta mahdollisimman vaivatonta".

Hämmästys uudesta keksinnöstä saisi uskomattomia lisäkierroksia, kun ensimmäiset tutkimukset tulisivat julki. Niissä kerrottaisi, että painetun kirjan lukeminen edesauttaisi nukahtamista ja parantaisi syvää unta. Ei enää puhetta sinisen valon vaarallisuudesta tai ruutuajoista, ei murhetta katoavasta keskittymiskyvystä ja luovuuden tuhosta, vaan silkkaa lukemisen riemua! Lapsille kehitettäisi omia iltasatuja ja perusopetus ryhtyisi ottamaan niin sanottua "kirjaloikkaa".

Ja viimein mikään ei olisi enää entisensä, kun maailma kuulisi puheita ensimmäisistä kirjastoista. Ne olisivat valtavia rakennuksia kaupungin keskustoissa, täynnä painettuja kirjoja ja lehtiä. Ihmiset voisivat haahuilla niiden käytävillä ilman elektroniikan aiheuttamaa infoähkyä, lukea vapaasti sohvilla vaikka iltaan saakka ja viedä kaikki haluamansa kirjat myös lainaksi kotiin - ilmaiseksi! Kaikki maailman tieto olisi näiden seinien sisällä vapaasti tarjolla, valmiiksi jaettuina kategorioihin ja siististi aakkostettu kirjoittajan mukaan, ilman pelkoa manipuloiduista kuvista, nettitrolleista tai viruksista.

Ainoa sääntö olisi, että kännykät pitää laittaa äänettömälle. Mutta se kuvastaisi vain sitä, miten moderni yhteiskunta menee eteenpäin.