Keskiviikkona 21.6.2023 armoton helle oli laskeutunut Suomen ylle, ja Arkadianmäellä päästettiin uusi eduskunta irti. Puheita pidettiin, tuomioita julistettiin ja hiki puski päälle.

Yhdestä parhaimmasta puheenvuorosta vastasi Annika Saarikko. Hänen vastauksena oli häkellyttävä taidonnäyte.

Puhe on valtaa. Se on suurimpia ihmisen käytössä olevia voimia, jonka avulla on aikojen saatossa tehty maailmanhistorian suurimmat teot. Sanoilla on liikuteltu panssareita, tuhottu valtakuntia ja aloitettu sotia. Toisaalta sanoilla on myös rakennettu rauhaa, vannottu rakkautta ja murrettu muureja. Antiikin ajan suurimpiin valtiomiehiin ja puhujiin kuulunut Marcus Tullius Cicero tiivisti tämän totuuden kuolemattomaan virkkeeseen, joka edelleen tuhansien vuosien kuluttua toteutuu täydellisesti:  

Mikä onkaan vaikuttavampaa tai mahtavampaa kuin yhdellä puheella vaikuttaa kansan tunteisiin, empiviin tuomareihin tai ankaraan senaattiin?

Jos haluat valtaa, on välttämätöntä oppia taitavaksi puhujaksi. Poliitikkojen työ on ehkä näkyvin instituutio yhteiskunnassamme, jossa vallantavoittelu liittyy kaikkeen työnkuvaan. Neljän vuoden valtiopäivät ovat kovin lyhyt aika, jonka vuoksi eduskuntatalossa valiokuntatyön ohella pyritään jatkuvasti vaikuttamaan äänestäjiin, jotta luottamus säilyisi seuraavissakin vaaleissa. Tämä vaikuttaminen tapahtuu puhumalla, ja päämäärä kiteytyy yhteen tarpeeseen: luottamukseen äänestäjiltä, jotta valta säilyy.

Suomalainen eduskunta on hyvin erilainen puhekulttuuriltaan kuin monien muiden maiden parlamentit. Siinä missä esimerkiksi Britannian alahuoneessa pidetään hyvin kiivaita ja värikkäitä puheita, ovat suomalaiset tottuneet kuivan asiallisiin puheenvuoroihin. Teologian tohtori ja puhekouluttaja Juhana Torkki onkin antanut suomalaisille kritiikkiä huonoista puhetaidoista, vaikkakin viime vuosina parannusta on ollut havaittavissa. Hyvät puhetaidot ja taitava retoriikan taju on reitti vallan paikoille. Harva äänestäjä todellisuudessa lukee valiokuntamietintöjä tai lakialoitteita, mutta kyselytuntia ja väittelyitä seurataan tarkasti. Jos epäonnistut niissä, epäonnistut tärkeimmässäsi: vakuuttamaan kansan siitä, että sinulle kannattaa antaa valtaa.

Keskustapuolueen puheenjohtaja Annika Saarikko on erottautunut useassa otteessa loistavilla puheenlahjoillaan ja huikealla retoriikan tajullaan. Hänen puolueessaan on kautta aikain arvostettu puhetta, ja puolueen kansanedustajat ovat nousseet median otsikoissa harvinaisella tavalla esille loistavien puheiden ansiosta. Yksi maamme puhekulttuurin suuria hetkiä oli, kun entinen puolustusministeri Antti Kaikkonen piti puoluekokouksessa niin kutsutun reppupuheen. Tuo puhe oli retorinen täysosuma, huikea osoitus sanojen voimasta, ja se poiki myös muutaman meille suomalaisille perin harvinaisen retorisen analyysin, muun muassa Antti Mustakallion toimesta.

Viime viikot ovat olleet politiikan harrastajien ja hyvien puheiden ystävien kulta-aikaa. Hallitusneuvottelut ovat päättyneet, ja eduskunta on päässyt keskustelemaan uuden hallituksen ohjelmasta. Näihin viikkoihin mahtuu lukemattomia puheita, joiden seassa on loistavia suorituksia ja heikkoja yrityksiä. Yksi hetki jäi itselleni lähtemättömästi mieleen, ja samalla se hiljensi hetkeksi kuumana käyneen eduskuntasalin. Tästä huippusuorituksesta vastasi Annika Saarikko, joka jälleen kerran osoitti lukeneensa Aristoteleen ja Ciceron kannesta kanteen. Tässä tekstissä nostan esille Saarikon puheenvuoron rakenteen, ja pilkon sen pienempiin osiin. Sitä kautta meillä on mahdollista nähdä se, että hyvän puheen rakentaminen ei ole tähtitiedettä, ja että kaikki nojaa vieläkin tuhansien vuosien takaisiin oivalluksiin vaikuttavasta puheesta.

Keskiviikkona 21.6.2023 armoton helle oli laskeutunut Helsingin ylle, ja Arkadianmäellä päästettiin uusi eduskunta irti. Täysistunto alkoi jokaisen eduskuntaryhmän puheenvuoroilla, jotka pidettiin salin edestä. Sen jälkeen oli vuorossa debatti, jossa kansanedustajat saivat omalta paikaltaan julistaa tuomionsa. Jokaisella kansanedustajalla tuntui olevan oma sanansa sanottavana, ja tunnelma oli kiihkeä.

Saarikon erinoimaista puheenvuoroa edeltää tilanne, jossa keskustapuolueeseen on kohdistettu kritiikkiä oppositioon jäämisestä, ja heitä on kutsuttu osaksi vasemmisto-oppositiota.

Saarikko aloittaa puheensa nostamalla esille samaisessa keskustelussa käytetyn valtiovarainministeri Riikka Purran puheenvuoron.

Arvoisa puhemies! Kiinnostavaa, monipuolista keskustelua. Tartun siihen, kun valtiovarainministeri Purra, pohdiskelitte joitain puheenvuoroja sitten sitä, että niin vain täällä keskustakin toimii osana vasemmisto-oppositiota.

Tämänkaltainen debatti, jonka aikana Saarikko puheenvuoronsa piti, on luonteeltaan hyvin nopeatempoinen, ja siksi puhujan kannalta haastava. Jos edustaja on suunnitellut pitävänsä tietynlaisen puheen, sen mahduttaminen kiihkeään keskusteluun voi olla mahdotonta. Uusia argumentteja ja aiheita nousee esille koko ajan, syytöksiä satelee ja hiki puskee päälle. Juuri sen vuoksi Saarikon puheenvuoro on häkellyttävä taidonnäyte.

Puheen aloitus osoittaa sen, että Saarikko on täysin ytimessä kiinni. Tätä puheenvuoroa ei olla kirjoitettu etukäteen, vaan se tapahtuu spontaanisti tässä ajassa ja hetkessä. Samalla se tuo puhujasta esille vaikuttavat piirteet: hän ei ole tullut istuntosaliin lukemaan paperista oman puolueensa rakentamia ajatelmia, vaan kuuntelee ja osallistuu aidosti keskusteluun.

Puhetta pitäessä tulee ottaa aina huomioon puhetilanne. Jos puhut syntymäpäiväjuhlilla, puheen päähenkilöksi kannattaa nostaa päivänsankari. Jos onnistut liittämään puheeseesi vielä mahdollisimman ajankohtaisen asian, esimerkiksi aamulla käydyn puhelinkeskustelun päivänsankarin kanssa, puheesi vaikuttavuus lisääntyy. Siihen tulee spontaaniuden merkkejä, joka on osoitus puhujan tilannetajusta ja uskottavuudesta.

Tässä minuutin mittaisessa puheenvuorossa Saarikko onnistuu sisällyttämään nämä molemmat asiat jo ensimmäiseen henkäisyyn. Hän nostaa heti esille debatin yhden päähenkilön, uuden valtiovarainministerin:

Tartun siihen, kun valtiovarainministeri Purra [--]

Sen jälkeen hän sitoo sanansa käynnissä olevaan puhetilanteeseen, eli vain muutama hetki sitten käytettyyn Purran puheeseen. Saarikko saa vastauksensa näyttämään vaivattomalta ja spontaanilta. Tavoitteena on varmasti saada keskustaan liitetyt syytteet vaikuttamaan hulluilta, koska niihin vastaamiseen ei tarvita edes miettimisaikaa.

[--] valtiovarainministeri Purra, pohdiskelitte joitain puheenvuoroja sitten sitä, että niin vain täällä keskustakin toimii osana vasemmisto-oppositiota.

Argumenttien kehittelyn kolmijako

Aristoteleen ajatuksen mukaisesti ihmiset kuuntelevat mieluiten puhujaa, joka on uskottava. Tätä uskottavuutta puhujan tulee rakentaa ethoksen kautta. Saarikko nostaa seuraavaksi itsensä perussuomalaisten ministerien yläpuolelle, onhan hän istunut hallitusaitiossa viimeiset neljä vuotta ja tietää valtioneuvoston työstä tällä hetkellä enemmän kuin uudet ministerit. Ethos rakentaa pohjan koko tulevalle argumentaatiolle. Nyt puhuu ihminen, jolla on kokemusta vaikeasta ministerin tehtävästä.

Jäin miettimään sitä, että ymmärrän tämän tarpeen teidän näkökulmastanne — tuo paikka ei ole ihan helppo, jossa juuri nyt istutte, kokemuksesta tiedän — mutta kuitenkin toivon [--]

Logos vetoaa järkeen. Se on kreikkalainen sana, jonka perusmerkitys on englanniksi logic (logiikka). Jotta puhujan argumentit ovat varmasti vaikuttavia, ne tarvitsevat vuolaan puhumisen lisäksi loogista kestävyyttä. Keskusta on ollut puolueena monissa porvarihallituksissa, ja viimeksi Sipilän hallituksessa (2015-2019) he edistivät hyvin talousoikeistolaista ja markkinaliberaalia politiikkaa. Saarikon puheenvuoron yhtenä tarkoituksena onkin kumota aiempi väite siitä, että keskusta olisi osa vasemmisto-oppositiota. Se vaatii hurjasti logosta; puolue ei voi vastustaa kaikkea hallituksen toimintaa yhdessä kuorossa muiden oppositiopuolueiden kanssa. Muuten logiikka pettää.

[--] sanoimme täältä keskustasta, että esimerkiksi näkemyksenne paikallisesta sopimisesta, työttömyysturvan uudistamisesta, asumistuen muutostarpeista, jotka taitavat olla ohjelmanne kivijalkoja [--] ovat niitä isoja asioita Suomen rakenteiden muutoksissa, ja niistä sanoin, että lähtökohtaisesti me kannatamme niitä.

Kolmantena Aristoteleen mallissa on pathos, tunteisiin vetoaminen. Sen tehtävänä on herättää kuulijoissa tunnetiloja, jotka palvelisivat mahdollisimman hyvin puhujan asiaa. Heräteltäviä tunteita voi olla monenlaisia: liikutusta, naurua, hämmennystä, häpeää ja monia muita. Puheenvuoronsa lopussa Saarikko vyöryttää perussuomalaisten niskaan syyllisyyden tunnetta:

[--] kuulin myös tarkkaan, kun totesitte, että mahtaako tällaista Suomen Keskustaa tämä maa edes tarvita. Tällaisen puheenvuoron laitan tarkkaan mieleen [--] Voi tulla kohta, tiedän tämänkin kokemuksesta, että opposition tuki olisi joissain asioissa tarpeen. Tämän ensimmäisen keskustelun sävy ja otteenne suhteessa Suomen Keskustaan ja meidän äänestäjiemme kunnioitukseen kannattaa kaikkien laittaa mieleen.

Taitavaa pathoksen käyttöä Saarikolta on ottaa äänestäjät mukaan. Torkki opettaa mainiossa kirjassaan Puhevalta, että puhujan tulisi miettiä aina seuraavaa lausetta: ajattele yleisöäsi! Nopealla tulkinnalla Saarikon yleisönä ovat läsnäolevat kansanedustajat ja ministerit, mutta vielä suurempi yleisö istuu vastaanottimien ja internetin ääressä: äänestäjät. Saarikon vetoaminen äänestäjien kunnioittamiseen on omiaan herättelemään vastapuolessa syyllisyyden tunnetta. Tilanteen tunnepitoisuutta lisää vain se, että tutkijoiden mukaan eduskuntavaaleissa nimenomaan suuri joukko keskustan äänestäjiä siirtyi perussuomalaisten leiriin. Tämän vuoksi 350 000 äänestäjän mitätöinti tarpeettomaksi on suuri argumentaatiovirhe, jota Saarikko nyt alleviivaa.

Alistava ylistyspuhe

Vaikuttavista puheista on löydettävissä kolme pääkohtaa: ylistyspuhe, oikeuspuhe ja poliittinen puhe. Nämä puhetyypit löytyvät jo varhaisesta antiikin retoriikasta. Annika Saarikon puheenvuoro on lyhyt, jonka vuoksi sen luokittelu puhetyyppien alle on haastavaa. Silti hän hyödyntää taitavasti myös tätä retoriikan osa-aluetta. Ylistyspuheessa ei haasteta käsiteltävää aihetta kritiikillä, vaan pyritään samanmielisyyteen ja hyväksyntään. Ylistyspuheessa jaetaan kiitoksen lisäksi myös moitetta, ja sitä voidaan käyttää alistamiseen. Tämän retorisen keinon tutkija Mikko Puustinen on nimennyt alistavaksi ylistyspuheeksi.

[--] minä myös totesin täällä aiemmin reilusti, että vaaleissa tuli takkiin keskustalle ja te saitte valtavan luottamuksen suomalaisilta.

Näin Saarikko ottaa keinokseen ylistyspuheen. Hän ei haasta perussuomalaisia kritiikillä, vaan jakaa heille tunnustusta ja myöntää oman tappionsa. Pyrkimys on löytää yhteistä tarttumapintaa, sellaisia faktoja, jotka lisäävät yhteisymmärrystä. Tämän jälkeen puheen sävy kuitenkin muuttuu. Saarikko verhoaa argumenttiinsa epäluottamuksen tulevaan, jossa keskusta mahdollisesti pääsee syyttämään perussuomalaisia petetyistä vaalilupauksista.

Ja sen varjolla ja sen nojalla me myös tulemme kysymään tarkkaan, pitävätkö lupaukset suomalaisille.

Saarikon argumentaatio saa tässä alistavan ylistyspuheen merkkejä. Kun ensin on jaettu tunnustusta ja puhuttu "valtavasta luottamuksesta", niin nyt tulevaisuuden ylle levitetään epäilyksen varjo. Ajatus siitä, että keskustan tulee tarkkaan seurata, pitävätkö vaaleissa annetut lupaukset, sisällyttää jo itsessään epäilyksen sille, että vaalilupauksia luultavasti petetään. Tämä on taitavaa alistavan ylistyspuheen käyttöä: nykyhetken luottamusta ylistetään, jotta tulevaisuudessa virheistä voidaan alistaa. Tässä retoriikassa ei ole mitään uutta. Jo 2000 vuotta sitten roomalaiset saivat itselleen ikiaikaisen ohjeistuksen: jos vihamiehelläsi on nälkä, ruoki häntä, jos hänellä on jano, juota häntä, sillä näin sinä kokoat tulisia hiiliä hänen päänsä päälle.

Lopuksi

Professori Joan Leach (Australia National University) painottaa tyylin merkitystä puheessa. Se on osa tekniikkaa, jolla saadaan aikaiseksi ymmärrettävää, virheetöntä ja kaunista puhetta. Juhana Torkki kutsuu samaa asiaa elokuutioksi, (latinaksi elocutio eli tyyli). Se on kuin astia, jolla puhuttava asia tarjoillaan. Jos astia on vaikuttava ja tyylikäs, kuunteleminen muuttuu miellyttäväksi ja helpoksi omaksua.

Annika Saarikon puheenvuoro eduskunnassa 21.6.2023 on virheetön, kaunis ja helppo ymmärtää. Hänen intonaationsa, puheen painotus ja tunneväritys osuu kohdalleen. Saarikko ei joudu takeltelemaan, änkyttämään tai miettimään ajatuksiaan. Astia on puhdas, tyylikäs ja vaikuttava, josta kuulijan on helppo poimia haluttu asia. Saarikon luontainen kyky puhua vaikuttavasti nojaakin vahvasti tyylin hallintaan. Jo ministeriaikana hänen kyselytuntivastauksensa olivat niin taitavasti tuottettuja, että ne kuulostivat kuin valmiiksi kirjoitetuilta.

Ei ole sattumaa, että Annika Saarikko on viime vuosien aikana noussut suomalaisen politiikan ja vallan huipulle. Me ihmiset seuraamme helposti heitä, jotka ovat taitavia käyttämään sanoja. Kyseessä on vanha taito, jonka kaikki voivat oppia. Puhe on valtaa, ja sanoilla luodaan todellisuutta. Sen vuoksi on joskus tärkeää kohdistaa valokeila vallanpitäjien puheisiin, ja oppia parempaa retoriikan tajua. Samalla voimme iloita hyvistä puheista, nähdä niiden taakse ja pysähtyä miettimään, millä tavalla juuri minuun tällä hetkellä vaikutetaan. Näin toteutuu myös yksi puhetaidon tärkeimmistä elementeistä: puheen eettisyys.

Enemmän siltoja, vähemmän muureja. Enemmän hyvää, vähemmän pahaa. 

Analyysissa käytetty kirjallisuus ja lähdeaineisto:

Aristoteles, 2012. Retoriikka. Suomentanut P. Hohti. Helsinki: Gaudeamus.

Koskinen, M. (2020). Yrittäjyyskasvatus Arkadianmäellä. Retorinen analyysi kansanedustajien yrittäjyyskasvatuspuheista 2004-2006. Helsingin Yliopisto.

Leach, J. (2000). Rhetorical analysis. Teoksessa M.W. Bauer & G. Gaskell (toim.), Qualitative researching with text, image and sound (s. 207–226). Thousand Oaks, CA: Sage.

Puustinen, M. (2018). Puhumalla teoretisoitu? Aineenopettajakoulutuksen kasvatustieteellistyminen ja asiantuntijapuhe 1970-luvulta 2010-luvulle. Helsinki: Yliopistopaino Unigrafia.

Torkki, J. (2006). Puhevalta. Kuinka kuulijat vakuutetaan. Helsinki: Otava.

Annika Saarikon puheenvuoron voi katsoa seuraavan linkin kautta (kohdasta 4:03:35): https://verkkolahetys.eduskunta.fi/fi/taysistunnot/taysistunto-16-2023